Aikaisemmin taisinkin mainita, että olin isän tyttö. Mukavia muistoja liittyy yhteisiin kalastusretkiin kun menimme merelle veneellä. Siskoni ei halunnut käydä isän luona saaressa, mutta minä menin joskus viikonlopuksi sinne. Poljin pyörällä n.5km joen rantaan ja heilutin sieltä isälle käsiä saareen jotta tulee hakemaan minut. isä tuli perämoottorilla hakemaan. Illalla huomasin isän olevan poissaoleva ja mietteliäs ja yritin saada hänet paremmalle tuulelle esittämällä sketsiä: onx Viljoo näkynyt? Muistan, että laitoin isän kalsarit jalkaan, viinapullon muka takataskuun ja leikin, että poltin tupakkaa, mutta ei isää naurattanut....huomasin, että isä oli myös hieman humalassa.
Meillä ei ollut puhelinta saaressa ja isä sanoi illalla, että käy naapurissa soittamassa yhden puhelun..siinä kesti aika kauan enkä muista mitä sitten tapahtui. Seuraavana aamuna isä sanoi, että äiti tulee hakemaan minut kotiin. Ihmettelin, että miksi? Oli vasta lauantai ja minun piti olla vielä toinen yö isän luona? Isä haki äidin saareen ja sanoi minulle, että mene vaikka souteleen joksikin aikaa kun isä puhuu äitin kanssa. Olin pettynyt ja surullinen. Ihmettelin, että mikähän nyt on??
Äidin kanssa lähdimme kotiin ja en muista oliko sama ilta vai seuraava päivä kun olin olohuoneessa ja puhelin soi. Äiti vastasi ja sanoi puhelimessa: No nytkö se sen sitten teki?! Minulla tuli pala kurkkuun, tuntui etten pysty hengittään. Sama tunne tulee vielä joskus aikuisenakin. Tuntuu kuin kurkku turpoaisi umpeen. Äiti muistaakseni itki, mutta mitään ei puhuttu. Tiesin kuitenkin, että isä oli kuollut.. Nyt samalla kun kirjoitan tätä minulla alkaa käymään kurkkuun ja niskoihin, huomaan myös, että ahdistaa..Isäni siis hirtti itsensä.
Tästä päivästä alkoi n.10v kestävä aika etten edes maininnut sanaa isä. Itsemurha oli häpeä eikä siitä puhuttu. Elettiin niinkuin isää ei olisi koskaan ollutkaan. Kukaan ei kysynyt miten voin eikä lohduttanut pientä lasta. Mikä pahinta, luulin, että isä tappoi itsensä sen vuoksi etten saanut häntä nauramaan vitseilläni ja hyvälle tuulelle. Jos olisin saanut niin ehkä hän ei olisikaan hirttäytynyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti