1.terapia: lapsuus

Ensimmäisellä terapeutti käynnilläni sovittiin, että käyn rehellisesti elämäni läpi jotta terapeutti saa mahdollisimman hyvän kuvan millaista minulla on ollut. Hän painotti kuitenkin sitä ettei me jäädä vellomaan lapsuuden asioihin, vaan keskitymme tähän hetkeen ja tulevaisuuteen mikä kuulosti minustakin mukavalle. Alotimme siitä kun olin n. 8v ja isäni kuoli, mutta nyt jälkeenpäin tajusin, että ongelmia oli jo sitä ennen ja siitä ajastakin täytyy kertoa joten kerron ne ensikerralla. Käyn viikon tai kahden välein puhumassa 1,5h kerrallaan joten aika tiivistä tahtia mennään. Eli kirjoitan nyt ajasta ennekuin isäni kuoli..mitä siitä nyt satun muistamaan.

Meillä oli paljon eläimiä kotona. Rakastan vieläkin eläimiä ja olen aina sanonut, että ne ovat pelastaneet minut aikoinaan kun ei ollut ketään aikuista johon olisi voinut turvautua. Eläimet lohdutti ja antoi turvaa pienelle tytölle. Olin isäni tyttö. Ajelimme mopolla metsäteitä joelle ja sieltä veneellä merelle kalalle. Saatoin onkia kaloja vaikka koko päivän. Isäni äiti asui saaressa jossa vietimme paljon aikaa. Mummu oli ihanan rakastava ja teki hyvää ruokaa ja huolehti kaikesta. Saaressa oli hyvä olla ja siellä leikin serkkujeni kanssa kesät ja olin mummulla hoidossa kun isä ja äiti olivat töissä.
Isä ja äiti tappelivat paljon ihan fyysisestikkin ja viikonloppuisin isä joi paljon eikä tiedetty milloin hän tulee kyliltä takaisin kotiin. Kun isä tuli kotiin kännissä hän oli yleensä pahalla päällä ja alkoi tappelemaan äidin kanssa. Monet monet kerrat äiti nappasi minut ja isosiskoni sängyistä ja ajoimme yöllä isää pakoon tätien luokse. Isä uhkasi humalassa tappaa meidät kaikki ja äidin piti piilottaa haulikko ettei isä löydä sitä. Meille äiti kävi sanomassa, että leikkikää nukkuvaa ja älkää häiritkö isää. muistankin, että harjoittelin monesti sängyssä hengityksen pidättämistä ja paikoillaan oloa jotta osasin sen tehdä sitten kun äiti käski. Edelleenkin metsästysaseet saa ihoni kananlihalle ja haluan, että ne säilytetään osina eikä kokonaisina. Tässä tietenkin syynä se, että jos mieheni haluaisi tappaa meidät (mitä ei tietenkään oikeasti tapahdu), niin se joutuisi ensin kokoaan aseen ja silläaikaa me pääsemme pakoon..Muistan myös lapsuudesta sen, että kerran äiti toi painavan haulikon hädissään minulle ja sanoin, että piilota se nopeasti johonkin ettei isä löydä! Minä olin tuolloin kai 6 vuotias joten voitte vain kuvitella millainen paniikki minulla oli kun en tiennyt mihin sen laitan!!
Äiti ja isä erosi ja isä muutti saareen jossa minä kävin viikonloppuisin hänen luonaan, mutta siitä kerronkin sitten seuraavassa kirjoituksessani, koska pian eron jälkeen isäni kuoli.

Oman elämäni palapeli.

Sain joululahjaksi palapelin. Olen aina ajatellut, että olisi mukava tehdä palapelejä, mutta en ole kertaakaan aikaisemmin pystynyt keskittymään niiden tekoon. Nyt 43 v ajattelin kokeilla ja kehykset olenkin jo saanut siitä tehtyä. Palapeli on vaikea ja aikaa vievä, mutta jännästi menetän ajantajun kun alan sitä tekemään.
Olen aloittanut myös toisen palapelin joka on vielä vaikeampi ja aikaa vievämpi. Teen palapeliä omasta itsestäni. Tässä palapelissä haasteena on se, että palaset ovat tietenkin sekaisin, mutta kaikenlisäksi osa tuntuu olevan hukassakin? Minulla on kuitenkin kärsivällisyyttä, koska olen päättänyt saada ehjän ja kokonaisen omakuvani valmiiksi!

Aloitin psykoterapian ja tulen kertomaan teille siitä ja miten se auttaa minua löytämään palaset oikeille kohdille. Ehkäpä joskus jopa paljastan teille koko palapelin kunhan saan sen valmiiksi!? Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää ja kriiseily saa puolestani jo loppua ja on aika helpomman elämän mitä toivon kaikille muillekkin ihmisille. Rakkautta ja rauhaa, siinähän ne tärkeimmät :)

Kriisistä kriisiin..

                                         https://www.youtube.com/watch?v=YoNCByWJPBQ

                                                                     Kriisistä kriisiin
                                                                         (Ismo Alanko)

Ei auta peräruiskeet
ei poisto amalgaamin
ei tv-shopin tyynykään, se anatominen
ei auta voimajooga
ei auta sorkkarauta
ei auta ruoho eikä aerobic
yritin myös nyrkkeilyä, bodausta ja pyöräilyä
meditoin ja paastosin ja uin, ja rakastuin
opiskelin kieliä ja luin filosofiaa
harrastin runoutta ja teatteria

sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
olen ystävien kesken yksinäinen
aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään
olen liian hauska yrittämäänkään
ja mä liikun
kriisistä kriisiin kuljen komein askelin
tahdon, ettei mikään ois kuin ennenkin
kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua
onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa
kriisiin
ei auta bingolotto
ei auta viinan otto
ei auta jumalauta ei, mitä mä teen?
teen retken meren rantaan, tuulipuku suojan antaa
ulkoiluhan rauhoittaa, sekä on hauskaa
syön piirakan, kiroan sen makua
vedän keuhkoihin merituulen löyhkäävän hien

sänkyyn kömmin allapäin, en saa nyt unta en
olen ystävien kesken yksinäinen
aamulla en jaksa nousta päivään hilpeään
olen liian hauska yrittämäänkään
mut mä liikun
kriisistä kriisiin kuljen komein askelin
tahdon, että kaikki ois kuin ennenkin
kuljen kriisistä kriisiin, enkä löydä apua
onnen sirpaleet mua haavoittaa ja saa